Tutustuminen erityisopetukseen

Koska syksyn aikana ei ollut mahdollisuutta pitää tuki- tai apuopetusta, tutustuin Normaalikoulun erityisopetukseen, ns. klinikkaan 18.1.07 kahden tunnin ajan. Olin sopinut erityisopettaja Eija Lintulan kanssa tulevani opettamaan kahdelle 7-luokkalaiselle pojalle matematiikkaa noiden tuntien ajaksi. Pojat olivat selvästi ensin hämmentyneitä läsnäolostani ja toinen ei pystynyt alkuun työskentelemään normaalisti, vaan alkoi Lintulan mukaan “esittää” minulle. Toinen tunti meni paremmin ja piirsimme yhdessä kolmioita ja suunnikkaita. Oli opettavaista nähdä klinikkatyöskentelyä omin silmin ja huomata, kuinka häirikköpojat pystyivät tehokkaaseen työskentelyyn, kun luokka ei ollut provosoimassa heitä häirintään.

Innostuin erityisopetuksesta niin paljon, että  sovin Lintulan kanssa opettavani seuraavalla viikolla 8-luokkalaiselle tytölle toista maailmansotaa, koska hän oli saanut kurssista nelosen ja uusintakoe odottaa. Tänä aamuna menin paikalle hiukan jännittyneenä. Mietitytti, kuinka osaan opettaa ns. ongelmaoppilaalle kahdessa tunnissa jotain oleellista, joka todella auttaisi häntä.

Aluksi tyttö vaikutti todella yhteistyöhaluttomalta. Hän tiuski Lintulalle, ettei hän suostu tekemään mitään eikä ainakaan kuuntelemaan mitään aiheesta. Vähän aikaa houkuttelimme häntä ja kun sanoin, että voisin ainakin näyttää, mitä kokeeseen kannattaa opetella, saatiin yhteistyö alkuun.

Päädyimme tekemään käsitekartan toisesta maailmansodasta. Kaksi tuntia väkersimme sen kimpussa ja valitsimme yhdessä siihen kohtia. Tytön tiedot aiheesta olivat todella vähäiset, vaikka hän on juuri käynyt jakson aiheeseen liittyen. Hän esimerkiksi muisteli, että talvisodassa Suomi ja Ruotsi olivat vastakkain. Kun tunnin lopussa pyysin häntä selittämään minulle käsitekartan avulla asioita sodasta, tuntui, että ainakin jotain hänen mieleensä oli jäänyt. Oli tosi palkitseva olo!

Erityisopetuksessa (tai ns. klinikkaopetuksessa) on se etu luokkaopetukseen nähden, että pystyy saman tien kontrolloimaan mitä oppilas on oppinut, kun voi keskittyä vain yhteen tai kahteen oppilaaseen kerralla. Luokassa heikosti oppivat saattavat jäädä aivan perustietojakin vaille, jos eivät kuuntele lainkaan, eikä se välttämättä tule esille ennen kuin kokeessa. Täytyy kehittää evaluintitaitoja paremmiksi myös luokkatilanteessa, että saa heti selville, jos joku asia ei mene perille!

2 Responses to “Tutustuminen erityisopetukseen”

  1. Tiina Says:

    Eikös vain olekin mukavaa välillä pakertaa nenätysten vain yhden kanssa. Minusta tuntuu, että tämä on palkitsevampaa siinä mielessä että näet työsi tuloksia oppilaasta nopeammin kuin tavallisesti. Toisaalta jos yhteistyö ei lähde sujumaan ollenkaan tulee ne pettymyksetkin heti. Mutta ei kai sekään kiva ole jos kurssin opettaa innoissaan ja saa sitten lopuksi tiedon tuloksista vasta kokeen jälkeen kuten normaaliluokassa.

  2. Maija Says:

    Kommentti tulee vähän myöhään, mutta olipa kiva juttu🙂 Olet nähnyt vaivaa menemällä erityisopetukseen, itse en koskaan saa aikaiseksi mitään tollasta “ylimäärästä”.😦
    Mua kyllä jännittäisi tosissaan opettaa erityisopetuksessa olevaa, yrittäisin varmaan peloissani miellyttää oppilasta vielä enemmän ku normiopetuksessa…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: