Huutaminen ei toimi pidemmän päälle

Tuli vielä mieleni työrauhan ylläpidosta eräs asia. Kun toimin muutamia vuosia sitten sijaisena parin viikon ajan eräällä (hirveällä) luokalla, otin alusta asti menetelmäksi työrauhan ylläpitämiseksi huutamisen. Tiesin etukäteen luokan olevan häirikköluokka, ja ajattelin, että menen supertiukkana luokan eteen,  jotta saan tarpeellisen auktoriteetin. Kun luokka ei rauhoittunut ollenkaan (mitä olin uumoillutkin), huusin sille todella vihaisena noin viiden minuutin ajan. Koska olen kooltani melko pieni ja näytän varmaankin heiveröiseltä, mutta ääneni on todella kova ja pelottava kun suutun (mieheni mukaan🙂 ), niin luokka todella näytti pelästyvän ja meni aivan hiljaiseksi ja työt saatiin alkuun. Silti sijaisuuden jälkeen huomasin,  että tällainen aloitus opetukselle loi koko sijaisuuden ajaksi luokkaan hiljaisen mutta negatiivisen ilmapiirin ja lisäksi tuollainen kurinpitotyyli johtaisi varmasti opettajan burn outiin muutamassa vuodessa. On tosi kuluttavaa opettaa vihaisena!

Nyt äitinä en koskaan tekisi noin. Oppilaille huutaminen on samaa kuin alkaisi huutaa kaksivuotiaalle kun tämä kiukuttelee. Siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään myönteistä eikä rakentavaa, jos vanhempi menee lapsen tasolle tämän mielenilmauksissa.

3 Responses to “Huutaminen ei toimi pidemmän päälle”

  1. Heli Says:

    Minä kokeilin myös vuosia sitten sijaisena ollessani huutamistaitojani hankalan luokan edessä. Luokka todellakin hiljeni, mutta itselle tuli epäonnistunut olo ja kyseisen luokan eteen oli myöhemmin ikävä uudestaan palata. Tuntui, että luokka hiljeni vain saadakseen minutkin hiljaiseksi. Auktoroteetti oli tilanteesta kaukana. Kantapään kautta oppii…Tosin ohjaavaopettaja Ville sanoi kerran, että tänä vuonna kannattaa opetella myös huutamisen jaloa taitoa, ts. huutaa ulkoisesti, mutta olla sisäisesti aivan rauhallinen. Enpä taida sitä silti laittaa tuntisuunnitelmaan yhdeksi päämääräksi;)

  2. Ville Says:

    Kyllä huutaminen on joskus suorastaan välttämätöntä. Ellei luokan huomiota saa muuten kuin ääntään kunnolla korottamalla, niin sitten on pakko huutaa. Eri asia tietenkin on se, että suuttuuko oikeasti vai teeskenteleekö vain vihaista. Eli kyllä kaimani Ville siinä mielessä oikeassa on, että vihaista voi toki teeskennellä, mutta oikeasti ei parane hermoja menettää. Ainakaan täysin.

    Joskus jouduin sijaisena huutamaan todella lujaa ja taisi muutama kirosanakin lipsahtaa, mutta tilanteessa oli hengenlähtö lähellä. Oppilas hakkasi vannesahan terää kepillä sahan käydessä. Terä saattaa katketessaan sivaltaa laajassa kaaressa, joten mistään leikistä ei ollut kysymys. Historian opetuksessa tuskin kuolonuhreja tai vakavia vammoja saadaan aikaan. Paitsi jälkimmäisiä oppilaiden hauraisiin mieliin.

  3. Piia Says:

    Kurinpito on kyllä haastava asia. En ole mielestäni joutunut vielä kovinkaan haastaviin kurinpitotehtäviin, mutta eiköhän nekin vielä ole edessä. Syksyllä ensimmäisiä tunteja seuratessani ihmettelin uhkailun käytön yleisyyttä. Nyt olen sitä valmis käyttämään itsekin, ainakin mielummin kuin huutamista. Totuus vain on, että murkkuihin ei järkipuhe aina auta😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s


%d bloggers like this: